Riku Ahola

Helsingin nykyinen koulupaikkapolitiikka tuottaa rakenteellisilla ratkaisuilla
koulupaikkashoppailua. Vanhemmat valitsevat lapsilleen oppilaitoksen muun muassa koulun
maineen, sosiaalisen rakenteen, helppojen yhteyksien ja koulun koon mukaan. Kukapa ei
haluaisi lastaan pieneen lähikouluun, jossa opettajat ovat sitoutuneita, työhönsä
tyytyväisiä, oppilaat motivoituneita ja heidän vanhempansa kannustavia? Kuvatun kaltaisia
kouluja on Helsingissä varmasti paljon.

Valitettavasti osalle helsinkiläisistä tällaisia oppilaitoksia ei ole ensisijaisesti
tarjolla. Jos lapsi on vanhempien mielestä osoitettu ”väärään” kouluun, se halutaan
vaihtaa. Koulushoppailussa parhaiten pärjäävät ne vanhemmat, joilla on resursseja,
verkostoja ja sosiaalisia taitoja kamppailla lastensa koulupaikan puolesta.

Esimerkkinä nykytilanteesta voidaan käyttää Tapanilan alueen lasten koulupaikkojen
määräytymistä. Kun Fallkullan alueen 1.-2. luokkien pienisivukoulu lakkautettiin,
nykyiset ja tulevat oppilaat päätettiin siirtää Hiidenkiven varsinaiseen
koulurakennukseen. Todellisuudessa Tapanilan ala-aste on fallkullalaisia lähempänä, mutta
sen oppilaaksiottoaluetta ei muutettu, vaikka pienten koululaisten etu olisi päästä
lähikouluunsa. Tapanilan ala-asteelle oikeutettuja ovat ”vanhan jaon”mukaan lähialueen
pientalojen lapset.

Oppilaaksiottoalueita ei ole Opetusviraston kotisivuilla koulukohtaisella tasolla esillä,
vaikka avoin päätöksenteko edellyttäisi tätä. Ensimmäiset kouluvuodet ovat
merkityksellisiä oppimiseen ja koulunkäyntiin motivoitumisen vuoksi. Lapset ovat vielä
pieniä, ja he opettelevat arjen taitoja. Koululaisten arjessa on vältettävä melun,
suurien ryhmä- sekä yksikkökokojen ja opettajien vaihtuvuuden tuottamaa stressiä.

Kuten kaupunkirakenteenkin, tulee koulujen sosioekonomisen oppilaaksiottoalueen olla
monimuotoinen. Koulurakennuksia suunniteltaessa on huomioitava, että sen
oppilaaksiottoalueeseen kuuluu pientaloalueiden sekä kerrostaloalueiden lapsia.

Hyvän sosiaalisen yhteisön muodostumisen lähtökohtana tulee olla pienet yksiköt, joissa
koulun opettajat ja oppilaat voivat tuntea toisensa nimeltä.
Helsinkiläistä koulujärjestelmää on syytä muuttaa yhdenvertaisemmaksi ja avoimemmaksi.
Koulupaikkojen tulee olla keskinäisesti yhtä laadukkaita. Tämä edellyttää, että
oppilasottoaluejärjestelmää muutetaan demokraattisemmaksi ja avoimemmaksi. Koulujen
tukitoimia tulee kehittää yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä nuorisotoimen
kanssa.

Laadukas opetus ja monipuolinen opetussuunnitelman toteuttaminen eivät voi olla
kiinnisitoutuneista vanhemmista, jotka taistelevat lähikoulunsa aseman puolesta.

Saija Salonen
Veronika Honkasalo
Riku Ahola
Malminseudun Työväenyhdistys

Koillis-Helsingin palveluiden alasajo uhka tasa-arvoiselle helsinkiläisyydelle

Malminseudun Työväenyhdistys toteaa syyskokouskannanotossaan olevansa huolissaan kehityksestä, jossa alueellisia palveluita leikataan.

Nykyisellä epävakaalla talouskehityksellä on ollut huomattava vaikutuksensa helsinkiläisten ihmisten elämään. Talousasiantuntijoiden mukaan edessämme on taantuma, jossa talouskasvun heikentymisellä on yhä syvemmät vaikutuksensa ihmisten työllisyyteen, sekä tätä kautta yleiseen hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan sellaiset alueet, joissa asuu paljon maahanmuuttajia, matalasti koulutettuja, sekä monilapsisia ja yksinhuoltajaperheitä, kärsivät taloudellisten myllerrysten johdosta eniten.

Taloudellisen taantuman aikana korostuu julkisten palveluiden merkitys hyvinvointierojen tasaajana. Koillis-Helsingin kaltaiselle, monenlaisia sosiaalisia haasteita omaavalle alueelle, on tärkeätä turvata paikalliset peruspalvelut. Niin Puistolan terveysasema, Puistolan ja Pukinmäen kirjastot, kuin useat muutkin julkisesti rahoitetut paikalliset toimintatilat ovat esiintyneet taloudellisten vaikeuksien aikana leikkauslistoilla säästökohteina, joista luopumalla tasapainotettaisiin kunnallista taloutta. Samalla ollaan kaupunkiin kaavailemassa yhä suurempia toimintayksilöitä, joihin paikalliset terveyskeskukset tai kirjastotoiminta yhdistettäisiin, usein kauaksi nykyisestä sijainnistaan.

Yhdistyksemme ymmärtää reaalitaloudellisten haasteiden aiheuttamat paineet Helsingin budjetille, mutta näkee paikallispalveluiden heikentämisen, sekä keskittämisen kauaksi asukkaista tekijäksi, josta kärsivät juuri ne ihmiset, jotka ovat arkipäivässään eniten julkisten palveluiden varassa. Usein nämä ihmiset tulevat sosiaalisesti heikommassa asemassa olevista ryhmistä. Yhdistyksemme kannustaa helsinkiläisiä päättäjiä ja asukkaita kaupungin hallintokuntarajojen ylittävään yhteistyöhön paikallisten palveluiden turvaamiseksi, jotta alueellinen eriarvoistuminen voitaisiin estää.

Paikallisten palveluiden toteutustapaa voidaan kyllä tarkastella kriittisesti ja pohtia palveluiden  yhdistämistä saman katon alle niin pitkälti kuin on järkevää, mutta ei kauaksi niitä tarvitsevista asukkaista. Monitoimikeskuksen ei tarvitse olla massiivinen keskittymä pitkän matkan päässä, vaan se voi olla myös helposti lähestyttävä paikallinen lähiötila, jossa voivat toimia niin eläkeläiset kuin perinteiset nuorisotalojenkin kävijät heidän palveluidensa käyttöaika huomioon ottaen. Palveluverkon kehittämisen edellytyksenä on asukaslähtöisyys ja helsinkiläisten keskinäinen tasa-arvo. Paikallisten palvelujen turvaaminen on täten meidän kaikkien asiamme.

Yhteydenotot:  Riku Ahola, yhdistyksen puheenjohtaja, riku [dot] ahola [at] helsinki [dot] fi ja 044-0201234.